YLLÄS: LUONTOKESKUS KELLOKAS

Ensimmäiset puolitoista viikkoa Äkäslompolossa on menneet pitkälti töiden merkeissä. Onneksi välillä olen kerennyt vähän tutustumaan ympäriltä löytyviin luontomahdollisuuksiin. Pallas-Yllästunturin kansallispuistohan on tässä aivan vieressä ja paras paikka hakea neuvoja sen valloittamiseen löytyy Luontokeskus Kellokkaasta.

Kätkätunturin huiputtamisen kanssahan tuskailin matkailuinfosta saatujen virheellisten tietojen vuoksi, mutta Luontokeskuksista vastaa Metsähallitus, joka myös huoltaa aluetta ja esimerkiksi siellä olevia laavuja ja tupia. Koska he liikkuvat alueella säännöllisesti, toki riippuen paikasta kuinka usein, löytyy heiltä myös mahdollisimman ajankohtainen tieto reittien vaatimuksista.

pallasyllas_kansallispuisto_lappi
pallasyllas_kansallispuisto_lappi_2
pallasyllas_kansallispuisto_lappi_3

Olin suunnitellut täällä suuntaavani juuri viime sunnuntaina, jolloin vierailin Kellokkaassa, Pirun kurulle. Pienen flunssan poikasen ja lähes 60 tunnin työviikon jälkeen päätin ottaa vähän kevyemmin. Ja onneksi suuntasinkin Kellokkaaseen ensiksi, sillä kuulin, että Pirun kurulla oli ollut viime päivinäkin lumivyöryjä. Vaikka ostinkin juuri uuden hienon ulkoilutakin, jossa on Recco-paikannus, ei siellä lumen alla kovin pitkään sitä paikannusta odotettaisi.

 

Meän elämää -näyttely

 

Luontokeskuksessa oli myös kattava näyttely alueen historiasta ja siitä miten luonto on vaikuttanut, ja vaikuttaa, elämään Yllästunturin ympäristössä.

 

Kellokkaan näyttelyt valmistuivat vuonna 2008, ja ne kertovat tarinan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kupeilla olevista kylistä, tuntureilta alkunsa saavista virroista, Väylän eli Tornion-Muonionjoen luonnosta ja kulttuurista sekä Väylästä, elämänvirrasta, jonka ympärille ihmisen elämä on vahvasti rakentunut. Väylä on ollut kulkukeino ja alueen yhdistävä suoni, jossa monimuotoinen kulttuuri on kehittynyt erikoislaatuiseksi. Kulttuurin rikkaus on näkyvissä erityisesti vivaihteikkaassa ja elävässä meänkielessä, jota käytetään molemmin puolin Väylää.

kellokas_nayttely
kellokas_nayttely_3
savottamuseo_yllas_kellokas_2

Kellokkaan Savottamuseo

 

Kellokkaasta löytyy myös muuta nähtävää. Päärakennuksessa, vastapäätä alueen historiasta kertovaa näyttelyä, löytyy toinen näyttelytila, jossa tällä hetkellä oli paikallisten taiteilijoiden teoksia. Pihassa puolestaan seisoo vanhan ajan kelohirsinen mökki, jonka sisältä löytyy Savottamuseo sotien jälkeisen ajan hengessä. Itse sotaan osallistuneiden isovanhempien kasvattamana, museo antoi jonkinlaista lisäymmärrystä heidän maailmankuvaansa, jota pelkkien kertomusten pohjalta on vaikea täysin ymmärtää. 80 vuoden kuilu siitä ajasta tähän päivään on valtava.

savottamuseo_yllas_kellokas_3
savottamuseo_yllas_kellokas

Kellokas sijaitsee mäen päällä noin parin kilometrin päästä Äkäslompolon ”keskustasta”. Puolikuntoisena en kuitenkaan kokenut järkeväksi lähteä kävelemään paria kilometriä ylämäkeen pakkasessa, joten hyppäsin Skibussin kyytiin, jolla huristelin viidessä minuutissa mäen päälle bussipysäkille suoraan Kellokkaan eteen. (Skibussin kerta lippu on melko tyyris ja maksaa 5€. Samalla hinnalla toki pääsee myös Ylläsjärven puolelle. Itse pääsen kulkemaan Ylläksellä työskentelevänä bussilla ilmaiseksi.) Reippaat hiihtäjät pääsevät myös Kellokkaalle latuja pitkin. Aurinkoisena päivänä kannattaakin laittaa monot jalkaan ja suunnata valloittamaan alueen ladut. Taukohetken voi pitää Kellokkaalla tutustuen näyttelyihin ja haukaten lisäenergiaa luontokeskuksen kahvilassa.

 

Kahvilan jätin vielä tällä kertaa testaamatta, sillä Kellokkaalta suuntasin kohti Rouheessa odottavaa myöhäistä lounasta. Seitsemän kilometrin matka alamäkeen sopi hyvin palauttelevaksi ulkoiluksi. Matkalla pääsin ihastelemaan kansallispuiston monimuotoista luontoa. Laskeutuessa auringon säteet pilkahtelivat havumetsän läpi ja luminen luonto rauhoitti. Välillä muutama muukin kulkija ja fatbike-pyöräilijä tuli vastaan, mutta suurimman osan matkasta sain nauttia hiljaisuudesta.

 

Alamäen jälkeen löysin itseni Kesänkitunturin juurelta, jossa maisema oli kuin postikorttimaisemasta. Aikani maisemaa ihasteltuani jatkoin matkaa kohti Äkäslompolo-järveä. Polku kulki läpi suoalueen. Harvakseltaan kasvavat puut ja pieni viemärin tuoksu muistuttivat, että lumen alta löytyy aivan erilainen luonto. Äkäslompolo-järven rannalla mahan murina oli jo melkoinen, mutta siitä huolimatta matkalla ei voinut olla ihastelematta ympäröiviä tuntureita ja auringon paistetta. Aurinkoisesta talvipäivästä järven jäällä oli nauttimassa hiihtäjien ja patikoijien lisäksi pyöräilijöitä ja muutama pilkkijäporukkakin oppaan kanssa olivat etsimässä kalasaalista.

kellokas_nayttely_2

Hyödynnättekö te luontokeskusten, tai turisti-infojen, palveluita aktiviteettien suunnittelussa?

 

8 Comments

  • Riitta reissaa 27.2.2020 at 21:36

    Vietimme aikoinaan Ylläksen aöueella jouluja lasten kanssa. Nyt sinne voisi mennä uudella idealla ja ottaa tästä vinkkejä.

    • admin 12.4.2020 at 08:54

      Ylläksen alue on kyllä tosi monipuolinen, varsinkin jos on auto käytössä ja pääsee vähän pidemmällekin liikkumaan. Ensi talvena varmasti Ylläksellekin toivotetaan matkailijat enemmän kuin tervetulleeksi. 🙂

  • Diiskuneiti 28.2.2020 at 10:07

    Oi mitkä maisemat. Kyllä tulee ikävä lunta!
    Vietin joskus kaikki kesät ja joulut Lapissa – ikävä niitä aikoja <3

  • Henna Mykrä 28.2.2020 at 11:08

    En ole koskaan käynyt Ylläksellä, enkä myöskään Levillä. Ainoastaan Rukalla ja Saariselällä on itse tullut pyörittyä. Ylläs on ehdottomasti sellainen kohde, johon on joskus päästävä käymään. 🙂 Tämä sun postaus vain vahvisti sitä!

  • Marjo 29.2.2020 at 15:34

    OI, miten kauniit maisemat! Olen käynyt Lapissa ja Ylläksellä vain kesällä joten talvinen Lappi on minulta kokematta. Upeita kuvia olet saanut luonnosta ja tuo lumimaisema saa mielen melkein haikeaksia. Pääkaupunkiseudulla kun lunta ei tänä talvena ole nähty kuin kahtena aamuna ja sekin suli pois saman päivän aikana. Sinulla on ollut upea retki!

  • Mari 1.3.2020 at 14:17

    Onpa kauniin näköistä :). En ole itse vielä koskaan lappiin päässyt, toivottavasti vielä jonain päivänä.

  • Anna 8.3.2020 at 13:19

    Ihania lumimaisemia! Joskus olen ulkomailla hyödyntänyt turisti-infoja, mutta yleensä mennään ihan vaan oman mielen mukaan ja paikkoja sekä kokemuksia Googletellen. 🙂

  • Teija / Lähdetään Taas 9.3.2020 at 07:41

    On kyllä kaunista tuo lumimaisema! Mutta en ottaisi minäkään riskiä lumivyöryjen kanssa, oli millaiset paikantimet tahansa. Se olisi ehkä se pahin painajaiseni.

  • Leave a Reply

    ×