SLÅTTMOSSEN – LÄHILUONTOA PARHAIMMILLAAN HELSINGISSÄ

Etsiessäni Helsingistä tuntemattomampia luontokohteita, sain vinkin Slåttmossen luonnonsuojelualueesta Jakomäen vieressä. Tuonne minunkin olisi autottomana helppo päästä, joko julkisilla tai kävellen kotoa. Ja paikka osoittautui oikeaksi helmeksi.

Kysellessäni vinkkejä Helsingissä olevista tuntemattomimmista luontopaikoista vinkkasi Ne Tammelat -blogin Katri minulle tämän helmen. Lähiluonnosta on tullut monelle se paikka minne mennä viettämään vapaa-aikaa. Vaikka olenkin hyvilläni siitä, että mahdollisimman moni löytää luonnon, joko uudelleen tai ensimmäistä kertaa, väenpaljouksien välttäminen saattaa käydä haasteelliseksi tunnetuimmissa paikoissa. Niinpä aionkin käyttää tätä tekemättämyyden aikaa etsien uusia tuntemattomampia paikkoja, joissa pääsee mahdollisimman lähelle luonnon monimuotoisuutta.

 

Tuntui kuin olisin ollut jossain kaukana Kainuun hiljaisuudessa, vaikka todellisuudessa Jakomäen lähiö oli vain muutaman sadan metrin päässä.

 
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_2
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_4
 

Slåttmossen suo

 
Slåttmossenin suo on Helsingin ainoa tyypillinen keidassuo, jossa suon keskiosa on reunoja korkeammalla. Keidassuolla kasvillisuutta laikuttavat harjanteenomaiset, kuivahkot kermit ja niiden väliin jäävät vetiset kuljupainaumat. Slåttmossenin kermeillä kasvaa rahkasammaleen päällä kanervaa, variksenmarjaa ja kitukasvuisia mäntyjä. Kuljujen reunoilla kasvaa suokukkaa ja keskemmällä tupasvillaa. Alue rauhoitettiin 13. joulukuuta 1995 ja alueen pinta-ala on 7,4 hehtaaria. Rauhoitettu alue on täysin Helsingin puolella, mutta itse suo jatkuu suojelemattomana Vantaan puolelle.

 

Rauhoituksen tarkoituksena oli suojella Suomenlahden rannikkovyöhykkeen vanha, lähes lopullisen kehitysasteensa saavuttanut suo. Monipuolisen kasvillisuuden lisäksi Slåttmossen alueella on paljon erilaisia hyönteis- ja perhoslajikkeita. Enkä muista milloin viimeksi olen nähnyt sitruunaperhosen Kehä III sisäpuolella, mutta tuolla sellainen lenteli auringosta nauttien.

 
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_6
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_8
 

Slåttmossen on mielikuvamatka Kainuuseen

 

Sitruunaperhosen raikkaan keltainen väritys muistuttaa minulle siitä, että kevät on täällä. (Vaikkakin talvi tuli vasta muutama päivä sitten tänne Pääkaupunkiseudulle. Sekin lumi alkaa kyllä nyt olla jo sulanut pois.) Kulkiessa pitkospuita pitkin ei voinut olla huomaamatta, kuinka luonto on heräämässä talvihorroksesta. Mustarastaat lauloivat kuorossa, eikä kuulokkeille ollut tarvetta. Vielä siellä täällä näkyi pieniä lumisia kohtia, mutta auringon lämmittäessä puiden välistä, nekin katoaisivat pian. Tuntui kuin olisin ollut jossain kaukana Kainuun hiljaisuudessa, vaikka todellisuudessa Jakomäen lähiö oli vain muutaman sadan metrin päässä, eikä Lahden moottoritiellekään ollut kovin paljoa pidempi matka.

 

Reitillä riittää kyllä uutta näkemistä ja kokemista, vaikka sen kiertäisikin useampaan kertaan.

 
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_13Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_12
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_14
 

Suurin osa reitistä oli pitkospuita, jotka olivat melko hyvässä kunnossa. Välillä muutama lankku saattoi vähän keikata, joten pientä tasapainoa reitti vaatii. Pitkospuiden välissä oli muutaman sadan metrin matka, joka oli helppokulkuista metsäpolkua. Tai no olisi ollut, jos olisi ollut oikeanlaiset kengät jalassa. Lenkkareilla sai tarkkaan katsoa mille mättäälle hyppää, ettei suoraan uppoa nilkkoja myöten suohon. Ihan kuivin lenkkarein en reissusta selvinnyt, mutta riittävästi kantavia mättäitä oli löytyi, eikä sukat olleet ihan läpimärät.

 

Slåttmossen reitti on ympyräreitti ja pituutta sillä on n. 700m. Sen jaksaa kulkea vähän huonompi kuntoisempikin ja pidempää matkaa kaipaavalle, reitillä riittää kyllä uutta näkemistä ja kokemista, vaikka sen kiertäisikin useampaan kertaan.

 
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_0
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_3
 

Julkisilla luontoon

 

Tässä on kyllä viimeisen kuukauden aikana kaiken muun lisäksi kironnut sitä, ettei omista autoa. Edes Uudenmaan sulkeminen ei olisi estänyt moneen hienoon luontokohteeseen menemistä, mutta auton puute nousi ongelmaksi. Meitä autottomia on varmaan useampikin täällä Helsingissä ja luontoretket vaativat aina pienen lisäpanostuksen siihen, että selvittää miten ja millä julkisilla paikalle pääsee, tai pääseekö edes.

 
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_11
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_5
 

Sen vuoksi suunnittelin ensin jakavani tänne postaussarjana vinkkejä ainoastaan Helsingin sisällä sijaitsevista luontokohteista, mutta koska vanha Helsingin sisäinen julkisen liikenteen lippu kattaa uudessa vyöhykkeisiin perustuvassa hinnoittelussa aina AB-vyöhykkeet, ja B-vyöhyke jatkuu osittain myös Vantaan ja Espoon puolelle. Jokainen näistä postaussarjan kohteista on saavutettavissa julkisilla liikkuen ja AB-vyöhykkeet kattavalla lipulla.

 

Slåttmossen luonnonsuojelualueelle pääsee Helsingin keskustasta helpoiten bussilla. Linjat 75 ja 717 lähtevät Rautatietorilta ja aikaa matkaan menee noin puoli tuntia. Kampista pääsee myös linjalla 69, mutta sen matka-aika on hieman yli tunti. Linjan 75 pysäkki (Maratontie) on n. 400 m päässä Slåttmossen alueesta ja linjojen 69 ja 717 pysäkki (Louhikkotie) on ihan alueen vieressä. Luonnonsuojelualueelle ei ole helposti näkyviä kylttejä, mutta pysäkeiltä ei voi eksyä, kunhan suunnistaa vain metsää kohden. Muuten ympärillä on vain asuinrakennuksia.

 

Vaikka tämä postaussarja on nyt ensisijaisesti tässä hetkessä suunnattu helsinkiläisille, on nämä luontokohteet myös kauempaa tuleville kokemisen arvoisia. Ne ovat täällä odottamassa siihen asti, kunnes taas on hyvä hetki matkustaa. Muut sarjan postaukset löydät Helsingin lähiluontokohteet-tagin alta.

 
Slåttmossen_luonnonsuojelualue_visithelsinki_10
 

Oletko sinä tutustunut lähiluontoon nyt poikkeusaikana?

 

9 Comments

  • Viihtyisän ja ennen muuta rauhallisen näköinen paikka! Luonnossa ollaan tykätty liikkua jo ennen korona-aikaa, mutta ollaan sitä tänäkin aikana jatkettu. Uudenmaan ulkopuolella tunnetuimmatkaan paikat eivät ole olleet ruuhkaisia. Kun on ollut aikaisin paikalla ja valinnut jonkun pidemmän reitin, ei muihin ihmisiin ole lainkaan törmännyt.

    • Annukka | HappyAnnukka 26.4.2020 at 13:39

      Joo heti kun pääsee vähän lähtemään tästä kauemmaks, löytyy paljon hiljaisia luontopaikkoja. Olispa auto, muuhun sitä ei oikein täällä tarvii, mut metsään pääsis helpommin. Mä oon myös liikkunu aika paljon merkittyjen reittien ulkopuolella, jolloin saa kulkee melko rauhassa. Yritin myös olla ajoissa aamulla liikenteessä, mutta totesin, että menee ilo luontoliikkumisesta, jos pitää herätä liian aikaisin. 😀

  • Marjo 22.4.2020 at 19:41

    Jännää miten törmään nyt parin viikon sisällä jo toisen kerran tähän Slåttmossen suohon.
    Ystäväni oli viikko sitten käynyt täällä ja nyt sinä. Ehkä täytyy itsekin ottaa jossain vaiheessa
    omalle luontopolkulistalle. Kauniita kuvia ja näyttää todella kuin oltaisiin jossain pidemmälläkin
    luonnon helmassa. Me olemme liikkuneet ihan tässä lähi kilometrien sisällä Minnien kanssa.
    Meillä oli erittäin hyvät ulkomaastot Espoossakin mutta hyvin voisin tälläkin suolla
    poiketa.

    • Annukka | HappyAnnukka 26.4.2020 at 13:44

      Olispa mullakin oma Minnie, jonka kanssa kulkea, hän on niin suloinen. 🥰 Espoossa on kyllä paljon hyviä maastoja, Espoonlahden luonnonsuojelualue on hieno, ja tietysti nuuksio. Ajattelin käydä tutustumassa Kasavuoren luonnonsuojelualueeseen (se toki on Kauniaista, mutta kuitenkin siellä keskellä Espoota), se vaikuttaa mielenkiintoiselta.

  • tuulanneli 24.4.2020 at 16:58

    Jotain hyväkin tässä koronassa on, kun ihmiset ovat tutustuneet lähiluontoon. Itse en ole ehtinyt mutta kesä on vielä pitkä ja uskon, että retkiä tulee tehtyä luontoon.

    • Annukka | HappyAnnukka 26.4.2020 at 13:46

      Kesällä varmasti tulee monen liikuttua enemmän luonnossa, varsinkin jos matkailu ei vielä siinäkään vaiheessa ole se paras idea. Kesäisestä luonnosta tulee kuitenkin ihan eri fiilis kuin keväisestä, jolloin vielä moni kasvi on heräilemässä, eikä vielä kukoista täysillä.

  • Minna M 24.4.2020 at 18:15

    Kuvien voisi tosiaan luulla olevanjostain aivan muualta kuin Helsingistä. Suurin osa meidän perheen jokaviikkoisista luontoretkistä on tehty lähiluontoon, eikä autoa ole tarvittu. Ja silloin, kun olemme menneet autolla, niin olemme ajaneet alle 10 kilometrin päähän.

    Mukavaa viikonloppua ja hyviä luontoretkiä!

    • Annukka | HappyAnnukka 26.4.2020 at 13:51

      Mukava kuulla, että teiltä löytyy niin läheltä mukavia luontokohteita, ettei autoa tarvitse. Se on aikamoista luksusta. Mukavaa tulevaa viikkoa sinulle ja kivoja retkiä teillekin! 🙂

  • Parasta terapiaa on metsäterapia ja ylipäätänsä luonto <3 Ihanaa kevättä sinne ja voimaannuttavia luontoretkiä 🙂

  • Leave a Reply

    ×