Ravintolasuositus Tallinnaan : Restoran Rae

Pääsiäinenhän on hiljentymisen lisäksi hyvästä ruuasta nauttimisen juhla. Itselleni se uskonnollinen puoli ei koskaan ole ollut kovin merkittävä, mutta ruoka senkin sijasta. Lauantaina lähdettiinkin herkuttelemaan tuonne lahden toiselle puolelle Tallinnaan. Sattumalta löydettiin pieni ja kodikas ravintola Rae, jonka ruoka vei kielen mukanaan.

Aamun seikkailujen jälkeen Katajanokalla odotti meitä Viking Line FSTR ja sen Vip Loungen aamupala kuohuvineen. FSTR aloitti viime viikolla kulkemisen ja odotin, että kyseessä olisi ollut hieno uusi (tai ainakin uudistettu) laiva. Matka meni kyllä nopeasti, alle kahdessa tunnissa, mutta siihen vaikutti eniten seura. Olin haaveillut vohveleista ja nutellasta aamupalalla, mutta pelkkä normaali aamupalabuffet olisi ollut jo parempi. Ainut plussa oli smoothiet, jotka olivat muutakin kuin vain mansikkaa ja banaania blendattuna. Työmatkustamiseen FSTR sopii varmasti hyvin, mutta jos tarkoituksena on lähteä viettämään hyvää aikaa ja rentoutua, vanhat ”hitaat” laivat ovat siihen parempia.

Vaikka aamupala ei täyttänytkään odotuksiani, löytyi Tallinnan vanhasta kaupungista ravintola, joka täytti odotukset. Oikeastaan ylitti ne. Moni varmasti tietää siinä Vanhan Kaupungin aukiolla olevat terassikompleksit, joista on vaikea erottaa, että missä mikäkin ravintola alkaa ja mikäkin loppuu. Terassit eivät kuitenkaan olleet vaihtoehto kylmän sään vuoksi, joten sisälle oli päästävä. Ulospäin Rae ei kovin kummoiselta paikalta näyttänyt. Eikä se juurikaan erottunut terassien takaa. Sisällä ravintolassa oli kuitenkin aivan erilainen tunnelma. Tunnelma, jonne halusi ehdottomasti jäädä syömään.

Jokainen annos oli todella kaunis ja niitä söi jo pelkästään silmillä. Kauniin ulkonäön lisäksi makukin oli erinomainen. Alkupalana ollut vuohenjuustosalaatti oli täydellinen mansikkoineen. Vuohenjuusto oli oikeasti lämmintä, ei haaleaa, kuten usein valitettavasti monessa ravintolassa on. Pääruuaksi valitsin puolestaan risottoa mintusta ja herneistä, tarjoiltuna kampasimpukoiden kanssa. Risotto ei peittänyt kampasimpukoiden makua, vaan maut täydensivät toisiaan. Jos olisin jaksanut, olisin voinut syödä toisenkin annoksen. Mutta oli jätettävä tilaa jälkiruuallekin. Jälkiruokaa ei tarvinnut pitkään miettiä, sillä mustikkajuustokakku kuulosti niin hyvältä, että se oli siinä. Vähän jännitti, että onko kakku kovinkin liivatteinen, mutta se oli erittäin pehmyttä ja kermaisen makuista. Mustikka maistui juuri sopivasti.

Kahden hengen kolmen ruokalajin illallinen ja pullo viiniä maksoi n. 100 euroa, joten ei ihan halvimmasta päästä, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen. Suomessa samanlainen setti olisi maksanut varmaankin puolet enemmän. Suomea tarjoilijat eivät juurikaan puhuneet, mutta englanti sujui erittäin hyvin. (Miksiköhän aina oletetaan, että Virossa puhutaan suomea, kun eihän meistäkään moni puhu viroa.) Suosittelen ehdottomasti tätä ravintolaa, jos haluaa helposti löytää hyvää ruokaa.

Hyvään ruokamatkaan kannattaa yhdistää myös kulttuuria. Viron taidemuseo on kokemisen arvoinen paikka, josta löytyy paikallista taidetta 1800-luvulta lähtien. Lisää taidemuseosta pääset lukemaan tästä postauksesta.