Madeiran matkasta alkaa olla jo aikaa ja nyt olisikin sieltä viimeisen matkapostauksen aika. Levadat olivat tärkein syy lähteä Madeiralle, enkä ollut pahemmin perehtynyt ennen matkaa mitä muuta saarella olisi tarjottavana. Vinkit tarjonnasta sainkin paikan päällä muilta matkailijoilta. Paikallista rantaelämää pääsin kokemaan Praia Formosan rannalla, jossa hiekka oli mustaa. Monten pieneen vuoristokylään matkustin kaapelihissillä, jossa jouduin kohtaamaan jopa 500m korkeudessa korkeanpaikan kammoni.
Funchalissa ei juurikaan ollut perinteisiä rantoja, joita ollaan totuttu aurinkolomakohteissa näkemään. Sen sijaan tarjolla oli useita merivesiuimaloita, jotka olivat aina täynnä paikallisia ja turisteja. Näihin uimaloihin oli sisäänpääsymaksu, joka vaihteli 5-15 euron välillä. Hinta itsessään ei ollut este, mutta tungos merivesiuimaloissa oli melkoinen ja rentoutuminen sen vilskeen keskellä ei olisi ollut helpoin vaihtoehto.
Praia Formosan ranta
Sen sijaan Lidon alueen reunalta löytyi Praia Formosan ranta, joka on Madeiran saaren suurin yleinen ranta. Se sijoittuu Funchalin länsiosaan. Ranta koostuu neljästä hiekan ja pikkukiven sekaisesta alueesta, jotka tunnetaan nimillä Praia Nova, Praia Formosa, Praia dos Namorados ja Praia do Areeiro. Ranta on noin kaksi kilometriä pitkä. Ranta on esteetön myös apuvälineillä liikkuville, tosin ihan joka paikkaan esimerkiksi pyörätuolin kanssa ei olisi kannattanut lähteä. Suunnilleen puolet ranta-alueesta on valvottua ja puolet valvomatonta.
Elämyshän kävelyreitti toki oli, mutta jatkossa kyllä joko laittaisin kunnon kengät jalkaan tai kävelisin teitä pitkin myös takaisin päin.
Toki tälläkin rannalla oli paljon ihmisiä, pääsääntöisesti paikallisia. Muutaman muun matkailijan huomasin rannalla olevan, mutta suomen kieltä tai muita pohjoismaisia kieliä ei kuulunut. Tunnelma oli jo kauempaa katseltuna ihan erilainen kuin näissä uimaloissa. Ihmiset olivat tulleet viettämään rantapäivää, mutta kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Stressaavaa hälinää ei täällä ollut. Ja olihan musta laavasta syntyneen hiekan kokeminen oma juttunsa, sillä koskaan aikaisemmin en sellaiseen ollut saanut upottaa varpaita. Kuumuuden käydessä liialliseksi viileä merivesi oli suoraan edessä.
Rannalle tullessani olin kävellyt teitä pitkin, mutta pois lähtiessäni päätin seurata rantaviivaa. Flipflopit jalassa se ei ollut ihan paras vaihtoehto, sillä pienillä mukulakivillä kävely n. kilometrin verran oli hieman haasteellista ja hidasta. Tuota kilometrin matkaa tein lähes puoli tuntia. Elämyshän kävelyreitti toki oli, mutta jatkossa kyllä joko laittaisin kunnon kengät jalkaan tai kävelisin teitä pitkin myös takaisin päin.
Teleférico do Funchal kaapelihissi
Teleférico do Funchal lähtee keskustasta, itäiseltä puolelta rantaa, kohti Monten vuoristokylää. Viidentoista minuutin ajan Funchalin vanhaa kaupunkia ja sen ympäristöä saa ihailua kattojen yläpuolelta, korkeimmillaan hissi on 500 metrin korkeudessa. Korkeanpaikan kammoisena päätin haastaa pelkoni ja lähteä tuolla hissillä ylös. Tuolloin onneksi ei ollut kovin tuulinen päivä ja kyyti oli melko tasaista, ainoastaan köyttä ylhäällä pitävien tornien kohdalla vaunu vähän heilahteli puolelta toiselle. Tuulisella säällä tilanne olisi varmasti ollut toinen.
Maisemat vaunusta olivat upeat. Tuon viidentoista minuutin aikana ihastelin Madeiralaisten talojen suloisia pihoja. Monissa pihoissa loistivat eriväriset kukka-asetelmat. Sellaisia ei täällä Pohjolassa edes kesäisin näy. Toisaalta toiseen suuntaan katsoessa näkyi myös se elämän haastavampi puoli. Kaikilla sielläkään ei ollut mahdollisuutta omaan taloon, ja joistain kerrostaloista näki, etteivät sen asukkaat eläneet niin miellyttävässä ympäristössä. Matkoillani haluan tutustua erityisesti paikalliseen elämään, siihen todelliseen elämään. Ja kuten joka paikassa muuallakin, myös Funchalin alueelta löytyy eri tasoisia alueita. Matkailu onkin varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka on avannut näkemään maailman kaikki puolet, vaikka kaikkea en olekaan nähnyt.
Ylöspäin mentäessä sain koko vaunun vain omaan käyttööni, mikä sinänsä oli hieno juttu, sillä sain istua hyvällä omalla tunnolla keskellä penkkiä. Keskellä penkkiä istuessani painopiste olisi mahdollisimman suoraan kohti maata, jolloin vaunu olisi mahdollisimman suorassa. No takaisin päin tullessa jouduin jakamaan vaunun yhden pariskunnan kanssa, ja vaikka kaikki istuimme samassa laidassa vaunua, vaunu oli siitä huolimatta ihan suorassa, tai ainakin siltä se tuntui. Edestakainen hissimatka maksoi 16 euroa.
Monten vuoristokylä
Ennen autoja kylästä laskeuduttiin alas Funchaliin korivaunujen avulla. Sama oli mahdollista päästä kokemaan nyt.
Kaapelihissin päätepysäkki oli pienen Monten vuoristokylän juurella. Vaikka sinänsä en ole erityisen uskonnollinen ihminen, kirkkojen arkkitehtuuri kiinnostaa minua, ja mikäli vielä mahdollista on kuulla musiikkia, niin en koe missään määrin vääräksi käydä myös kirkossa, kunnioittaen tietysti uskonnon ja kirkon toimintatapoja. Monten kylästä löytyy pieni idyllinen kirkko. Kirkon historia ulottuu aina 1500-luvulle, jolloin kirkon pohjustukset on luotu. 1748 maanjäristys tuhosi koko kirkon.
Nykyinen kirkko on rakennettu 1818 ja se on tärkein pyhiinvaelluskohde Madeiralla. Kirkko on myös viimeinen lepo sija Itävallan viimeiselle keisarille, Hasburgin Kaarle I:lle. Kirkossa voi ihailla kulta- ja hopeatöitä 1700- ja 1800-luvulta. Kirkon kattokruunut ovat näyttävyydessään vaikuttavat.
Tämä kohde jäi odottamaan seuraavaa reissua Madeiralle.
Ennen autoja ja muita moottorisoituja kulkuneuvoja, kylästä laskeuduttiin alas Funchaliin parin kilometrin matka korivaunujen avulla. Nyt sama oli mahdollista päästä kokemaan noin 50 euron hintaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että istutaan vähän pulkan näköisessä korivaunussa, jota työntää ja ohjaa pari valkoisiin ranskalaistyylisiä vaikutteita herätteleviin asuihin pukeutuneita miehiä. Jos rahaa olisi ollut paljon ylimääräistä olisin voinut tuota kokeillakin, mutta 50 euroa tuntui vähän kalliilta 10 min matkasta, varsinkin kun korit tuotiin takaisin ylös autolla, eikä niitä vedetty ylös.
Toinen mielenkiintoinen kohde olisi ollut Monten puutarha. Monte Palace Garden on yksi Madeiran näyttävimmistä puutarhoista. En ollut ostanut lippua ennakkoon, ja jono lipun myyntiin oli sen verran pitkä, että päätin jättää puutarhan väliin. Funchalin alueella oli paljon myös hienoja avoimia puistoja ja puutarhoja. Tämä kohde jäi odottamaan seuraavaa reissua Madeiralle.
Millaiset nähtävyydet teitä kiinnostaa?
11 Comments
Me juuri pohditaan muutaman ystävän kanssa hyvää kohdetta sellaiseen rennolle vaellusmatkalle, ja Madeira voisi tosiaan olla hyvä siihen. Ei pelkkää vaellusta, vaan myös rentoa oleilua siihen kylkeen.
Madeira on sellaiseen täydellinen. Lähes kaikki Levadat ovat päiväretkiä, joten niitä on helppo sovittaa matkaan, ja välipäivinä voi tehdä jotain ihan muuta.
Madeiralle aikoinaan tekemältämme, taisi olla pääsiäisreissulta, jäi mieleen levadat ja kieltämättä kyllä tuo kaapelivaunu + puutarha + mahdollisuus tuollaiseen korivaunuajeluun. Korivaunusta mekään emme innostuneet, ei nyt ehkä siksi, ettei siihen olisi ollut varaa, mutta vaikutti sen verran ylituristiselta jutulta, että skipattiin!
Olipa ”koiravaunukyydillä” hintaa! Moisesta en ennen olekaan kuullut. Madeira kiinnostaa. Haaste on ehkä siinä, minnepäin saarta kannattaisi majoittua!
Kaunista. Itse rakastan historiaa mutta samalla haluan tutustua myös paikalliseen vähemmistöön. Millainen heidän elämä on tänä päivänä.
Madeiralle jos lähdetään joskus, niin ehdottomasti Levadoille:) Koskakohan on ihan paras aika matkustaa, jos haluaa nähdä ne kauneimmillaan ja törmätä mahdollisimman vähän toisiin matkaajiin?
Madeira on ollut minulla ”must to see” -listalla jo pitkään. Levadat kiinnostaisivat ja totta kai luonto myös muuten. Kaapelihissistä on hyvät näkymät ja
olen niitä aina käyttänyt kun on ollut mahdollista. Ehkä tuon ”miesten työntämän pulkan” olisin minäkin jättänyt väliin. Melko kallista lystiä ja ehkä
vähän hassua myös, että herrahenkilöt valkoisissaan olisivat lykkineet minua pitkin katua pulkassa.
Puutarha ja kirkko olisivat myös kiinnostaneet sekä totta kai myös kävely ja paikallisuuden/arkkitehtuurin/elämän aistiminen.
Mä niin tykkään tällaisista matkapostauksista. Heti tulee kova matkakuume. Madeira onkin vieras paikka minulle, joten kiitos paljon vinkeistä. 🙂
Kauniita kuvia, itse en ole koskaan Madeiralla käynytkään 🙂
Olipa ihana lukea Madeirasta ja katsoa kuvia! Olimme miehen kanssa Madeiralla häämatkalla vuonna 2005, joten tuttuja maisemia!
Madeira on kaunis. Sinulla oli parempi tuuri sään kanssa, itse olin saarella viime hiihtolomalla, jolloin Euroopassa oli talvimyrskyjä, ja mm. Madeiralla oli teitä poikki, monet päiväretket peruttu, uimakielto ja kaatosateet. Mutta Monte, kasvitieteellinen ja levada sekä vanhakaupunki silti upeat, tässä juttuni: https://www.stoori.fi/lentava-joogamatto/madeiran-matkapaivakirja/