Melkein onnistunut Kätkätunturin huiputus

16.1.2020 27 Comments
Lappiin tullessani tavoitteenani oli ulkoilla ja talviretkeillä mahdollisimman paljon. Sää oli täydellinen tunturin huiputtamiselle. Aurinko paistoi ja pakkasta oli muutama aste. Pakkasin reppuuni evästä ja valokuvausvälineistön ja lähdin iloisena Kätkätunturin huiputukseen, ja eihän se huiputus ihan niin mennyt kuin olin kuvitellut.

Leville saapuessani vastassa ei ollut kaunis talvisää, vaan reipas vesisade. Eikä niiden kymmenen päivän aikana liian montaa aurinkoista pakkaspäivää ollut. Poikkeavien ilmojen vuoksi olin aika epävarma patikointikeleistä ja varustuksen tarpeesta. Huhuilin Facebookin ryhmissäkin tietoa, mutta jokaisella oli vähän erilaista tietoa Kätkätunturin huiputtamisen vaatimuksista johtuen päivittäin vaihtuvista sääoloista. Lopulta päädyin turisti-infoon kyselemään tilannetta. Ja se oli ensimmäinen virhe.

 
katka_tunturi_huiputus6
 

Turisti-infosta kerrottiin, että reitti olisi kuljettavissa ilman lumikenkiä. Toki liukas se olisi, mutta varovaisesti liikkuessa ei mitään ongelmaa pitäisi olla ja reitin alkuun pääsisin, kun seuraisin isoa tietä, joka menee järven vieressä. Ihan yhteen ei mennyt meidän käsitykset isosta tiestä, mutta ensimmäisten harhailujen jälkeen pääsin perille oikean polun alkuun. Olin saanut mukaani turistikartan alueesta, mutta kovin tarkkahan se ei ollut, eikä siinä näkynyt korkeuseroja ollenkaan. Onneksi reitin risteykset oltiin merkitty hyvin, joten periaatteessa reitillä pysyminen ei olisi ollut hankalaa.

 

Alkuun polku näkyikin erinomaisesti ja sillä pysymiseen ei tarvinnut karttaa. Kuitenkin turisti-infossa kerrottiin, että viimeiset 500m olisivat jyrkkää kiipeämistä. Ensimmäisen kilometrin jälkeen, kun olin lähes pystysuoria kohtia kiivetessäni, mietin, että jos viimeiset 500m olisivat vielä jyrkempiä, näillä varustuksilla en pärjäisi. Olisin tarvinnut mukaan vähintään jäänaskalin ja piikit kenkiin. Vaikka piikit kengissä ei olisi muutenkaan ollut huono juttu polun liukkauden vuoksi. Hetken asiaa mietittyäni totesin, että turisti-infon henkilö tarkoitti, että ensimmäiset 500m olisi jyrkkää kiipeämistä, sillä olihan koulussa maantiedon tunnilla opetettu, että tunturien huiput eroavat vuorien huipuista laakeudellaan.

 

Kätkätunturin reitti

 

Suurimman osan matkaa sain kulkea omassa rauhassani. Muutamia patikoijia reitillä tuli vastaan, eikä heidänkään patikointi häirinnyt luonnon rauhasta nauttimista. Jännitän vieläkin tuon nilkan takia vähän luonnossa liikkumista, ja olen ehkä jopa vähän liian varovainen, joten olin iloinen, ettei reitillä ollut kesäisen Nuuksion kaltaista ruuhkaa.

 

Alkuun maisemat eivät lumonneet, sillä lämpimät kelit olivat pudottaneet lumet puista ja ympärillä näkyi aika samanlaisia puita kuin etelässäkin, vaikka maa olikin lumessa. Kun olin päässyt nousemaan lähelle puurajaa, maisemat muuttuivat kuin taikaiskusta. Taivas hohti kevyessä liilan värissä ja maisemat näkyivät pitkälle. Horisontissa nousivat tunturit kilometrien päässä. Täysikuu loisti ja toisella puolella aurinko lämmitti. Ja se hiljaisuus, ainoastaan tuuli ilmoitti olostaan.

 
katka_tunturi_huiputus4
 

Ainut mitä reitillä kaipasin, oli välimatkatietoja. Varsinkin kiivetessä on jotenkin vaikeampi hahmottaa, että kuinka pitkän matkan sitä oikeastaan on kulkenut. Itse Kätkätunturin huipulle matkaa olisi polun alulta ollut noin 4,5km. Suoraa tietä kävellessähän tuo matka olisi helposti mennyt tuntiin, mutta muutaman tunnin jälkeen mieltä rupesi jo polttelemaan, että vieläköhän matkaa olisi paljon jäljellä.

 

Onneksi jopa Lapin tunturissa pystyy puhelimeen lataamaan maastokartan, jonka kanssa paikantaminen olisinkin jo huomattavasti helpompaa. Ainoastaan ongelmaksi nousi liian tehokas zoomaus, sillä luulin jo maastokartan mukaan saavuttaneeni huipun ja olin kääntynyt jo takaisin, kunnes tajusin, että olin zoomannut hieman liian lähelle ja todellisuudessa olinkin vasta päässyt ensimmäiselle nyppylälle, josta matkaa huipulle olisi vielä ollut noin kilometrin verran. Koska olin tullut huiputtamaan Kätkätunturia ei auttanut kuin kääntyä uudelleen kohti huippua. Onneksi en ollut tullut kuin muutaman sata metriä alas, enkä ihan alusta joutuisi aloittamaan.

 
katka_tunturi_huiputus3
 

Kätkäunturin haasteet

 

Edellisenä iltana tuuli oli ollut melkoinen ja Kätkätunturin laella polut olivat hautautuneet tuulen pöllyttämän lumen joukkoon. Kulkeminen oli hidasta, sillä jokaisen askeleen sai huolella valita. Siitä huolimatta hanki upotti vähän väliä, välillä polveen asti ja välillä nivusiin asti. Uppoamiset eivät lannistaneet siihen asti, kun aina välissä pääsi kuitenkin kulkemaan suhteellisen helposti. Kuitenkin ehkä noin 300-400 metriä ennen huippua polkua oli mahdoton löytää ja vaikka seurasin muiden jälkiä, hanki upotti niin paljon, että totesin helpoimmaksi tavaksi konttaamalla etenemisen. Olihan turisti-infon henkilö sanonut, että reitti on kuljettavissa ilman lumikenkiäkin, joten ehkäpä tämä hanki upottaa vain pieneltä matkalta näin pahasti.

 
katka_tunturi_huiputus7
 

Olin suunnitellut lähteväni hyvissä ajoin aamulla liikkeelle, mutta edellisen illan illallinen vaati vielä vähän voimia, ja päätinkin nukkua hieman pidempään. Se tunti, jonka nukuin pidempään, olisi kyllä voinut käyttää tunturillakin, mutta tuskinpa se olisi tilannetta silti muuttanut. Lopulta ehkä 100m kontattuani ja auringon alkaessa painua horisontin alle, päätin luovuttaa ja kääntyä takaisin. Vaikka harmitti ihan jumalattomasti, että huiputus jäi niin pienestä kiinni, oli pakko myös myöntää, että paremmalla varustuksella olisin päässyt perille. Joten eikun konttaamaan takaisin ne 100m, jonka jälkeen hanki taas kantoi, kunhan katsoi tarkkaan mihin astui.

 

Laskeutuessani tunturilta alas aurinko alkoi laskeutua ja loi päivän viimeisiä säteitään puiden väleistä. Maisemat olivat edelleen upeat. Niitä ihastellessa piti kuitenkin muistaa pysähtyä paikoilleen, sillä ajatuksissaan kävellessä liukastelut lisääntyivät ja välillä askel harhautui polun viereenkin upoten lumeen.
Jyrkimmät kohdat laskin ihan suosiolla pyllymäkeä. Jyrkkyyttä kuvasti hyvin, että pyllymäkeä laskiessa, oli kantapäät iskettävä kunnolla maahan jarruttamaan vauhtia, jotta pysyi polulla.

 

Tällä kertaa Kätkätunturi jäi huiputtamatta, mutta seuraavan kerran Leville mennessä teen uuden yrityksen. Ja varustaudun paremmin. Ruskan aikaan maisemat huipulta olisivat varmasti upeat.

 
katka_tunturi_huiputus5
katka_tunturi_huiputus8
 

Millaisia kokemuksia teillä on tunturille, tai mille tahansa huipulle, kiipeämisestä

27 Comments

  • Stacy Siivonen 20.1.2020 at 05:55

    Huiputin Kätkätunturin 1983, tosin kesällä.
    Minnekään en lähde ilman käsi-GPS:ää, johon on ladattuna karttapaikka. Minnekään en lähde hortoilemaan ilman gpsiä ja sen akkuja.

    • Annukka V 20.1.2020 at 09:11

      Kesällä varmasti Kätkätunturin maisemat on myös upeat.

  • Anna | Tämä matka -blogi 20.1.2020 at 07:21

    Heh, minä en niin kamalasti kiipeile tuntureille tai vuorille, mutta erilaisia portaikkoja on kyllä kiipeilty paljonkin. Maya-temppeleitä, kirkontorneja, näköalapaikkoja, korkealla sijaitsevia luostareita ym. on tullut jalat täristen ja hiki valuen huiputettua. Yleensä ylös kyllä vielä pääsee, mutta se alastulo, kun jalat on jo ihan hapoilla on usein paljon raskaampaa.

    • Annukka V 20.1.2020 at 09:12

      Itsekin olen muutamat rappuset erilaisten nähtävyyksien yms. perässä kiivennyt ja tuntuu, että kaikista pahin on mennä alas, jos ylhäällä on pitänyt kunnolla taukoa, jopa istunut. 😀

  • Mira / Blinger shimmer -blogi 20.1.2020 at 10:01

    Täytyy tunnustaa etten ole Lapissa tainnut käydä lapsuuteni jälkeen, kohde jonne pitäisi ehdottomasti suunnata nyt aikuisiällä

    • Annukka V 23.1.2020 at 11:01

      Aika monella taitaa olla samanlainen tilanne. Mutta onneksi vielä hyvin kerkii Lappiin matkustamaan.

  • Iina / Iina travels 20.1.2020 at 11:05

    Lumikengät olisivat tuossa kohtaa voineet olla hyvät! Sopivat myös hyvin jyrkkien mäkien kanssa alastuloon.

    • Annukka V 23.1.2020 at 11:02

      Joo, ne todellakin olis ollu tarpeen. Seuraavalla kerralla omat mukaan, ilman niitä ei taida pärjätä, vaikka kuinka muuta sanottaskin. 😀

  • Henna 20.1.2020 at 11:17

    Upeita kuvia! Levi on itselläni vielä sellainen paikka, jossa ei koskaan ole tullut käytyä. Mutta ehkä vielä joskus 🙂

    • Annukka V 23.1.2020 at 11:03

      Kiitos. 🙂 Tunturi maisemat ovat upeita. Levi oli mukava paikka vierailla, mutta riippuen tietysti mitä kaipaa, itse valitsin pääkohteeksi jonkin kansallispuiston ympäristön. Laskettelijallehan Levi on täydellinen paikka.

  • Anmarien 20.1.2020 at 11:57

    Vaihtelevat kelit tuovat haasteita varustuksen valintaan ja myös se, jollei ihan tarkkaan tiedä mitä odottaa. Kerran sateet olivat jättäneet maastoon niin liejuiseksi, että kenkä upposi mutaan ja tietysti olin silloin jo kevyemmillä kengillä liikenteessä. Kapkaupungissa vuorella vaeltaessa reitti osoittautui myös huomattavasti haastavammaksi kuin olin ajatellut ja kävelin tiukasti kokeneemman henkilön jalanjäljissä kirjaimellisesti, sillä vieriminen alas ei ollut houkutteleva vaihtoehto.

    • Annukka V 23.1.2020 at 11:07

      Ulkomailla varsinkin on vähän hankala arvioida kuinka haasteellisia reitit on. Olen itsekin monesti osallistunut esitteiden mukaan todella hankalakulkuisille ja vaikeille reiteille, jotka todellisuudessa ovat vastanneet hyvää metsäpolkua. Oikea varustelu ei aina oo niin helppoa. 😅

  • Melissa 20.1.2020 at 14:35

    Uuu vau, onpa upean näköistä. En ole kiipeillyt muualle kuin Vuosaaren huipulle 🙂 Joka kesä sekin pitää tehdä. Tulevaisuudessa on tarkoitus kiivetä Gubalowkalle nyt ainakin.

    • Annukka V 23.1.2020 at 11:08

      Vuosaaren huippukin on hieno paikka! Onko tuo Gubalowka missä ja millainen kiipeäminen sinne on?

  • Pirkko / Meriharakka 20.1.2020 at 14:38

    Enpä ole oikein osannut ajatellakaan tuntureita huiputettavan kävelemällä, lumessa! Aina sitä oppii jotain uutta 🙂

    • Annukka V 23.1.2020 at 20:24

      Seuraavalla talvireissulla Lappiin sitten vaan huiputtamaan tunturia.

  • Minna 20.1.2020 at 15:33

    Huh, miten harmi, ettet päässyt sinne huipulle asti, mutta olihan tuo nyt jo laskettavissa huipuksi:) En ole ihan tunturilla vaeltaja -tyyppiä, joten ei ole vastaavia kokemuksia:) Itse en olisi uskaltanut yksin lähteä seikkailemaan, joten olit reipas!

    • Annukka V 23.1.2020 at 20:15

      Olen liikkunut aika paljon luonnossa, tehnyt kesäaikaan pitkiäkin vaelluksia yksin, joten luonnossa liikkuminen on tuttua ja osaan ottaa myös luonnon vaatimukset huomioon, ja tarvittaessa luovuttaa. Mutta kokemattomana ei kannatakaan ainakaan kovin haastaville reiteille yksin lähteä, onneksi helppojakin reittejä on paljon tarjolla.

  • Jenni 20.1.2020 at 18:49

    Rohkea olit kun yksin lähdit tuollaiselle reissulle! Mua nauratti nuo erilaiset käsitykset isosta tiestä 😅 Levi on kiva paikka, ollaan parina jouluna oltu ja toivottavasti päästään vielä uudestaankin 🙂 Ehkäpä joskus tuonne Kätkätunturillekin!

    • Annukka V 23.1.2020 at 20:31

      Levi oli kyllä kiva paikka, mutta jos tykkää liikkua luonnossa, suosittelisin ainakin vierailemaan Ylläs-Pallastunturin kansallispuistossa. Se on vielä suhteellisen lähellä Leviä. (Tai no Lapin välimatkoissa, se on ihan vieressä. Autolla sinne pääsee kyllä helpoiten Leviltä 😀 .)

  • Teija / Lähdetään Taas 22.1.2020 at 10:58

    Lapissa on kyllä aina yhtä kaunista. Välimatkojen arviointi on minusta aina yhtä vaikeaa, ja tuolla varmastikin vielä vaikeampaa. Hyvä, että puhelin toimi!

    • Annukka V 23.1.2020 at 20:34

      Joo, kiivetessä on mun mielestä tosi vaikee hahmottaa, että kuinka paljon on tullu käveltyä, kun se on kuitenkin rankempaa kuin tasasella kävely. Ja eipä tälläinen etelästä tuleva pärjää ilman nykyteknologiaa. Tosin opinpahan, että jatkossa kannattaa olla myös se ihan oikea kartta mukana.

  • Mari 23.1.2020 at 18:39

    Olipa hienosti ja kuvailevasti kirjoitettu teksti aiheesta ja maisemista, joita en itse oikein osaa edes kuvitella. Lapissa kun en ole koskaan talvella käynyt. Upea kuva tuo kuutamokuva!

    • Annukka V 23.1.2020 at 20:34

      Toivottavasti pääset joskus Lappiin. Tunnelma siellä on jotenkin taianomainen, sitä on vaikea selittää, se pitäisi kokea.

  • Äh voihan harmi, että jäi huippu näkemättä! Ensi kerralla sitten. 🙂

  • Cilla Maria 25.1.2020 at 09:22

    Tuli mieleen oma reissu Urho Kekkosen kansallispuistossa. Yritin huiputtaa Iisakkipäätä, mutta epäselvän reittiviitoituksen takia kuljin liian pitkälle ja päädyin Vahtamapäälle. Mietin vielä takaisin kääntymistä ja koetin suunnata Iisakkipään huipulle, mutta tuli vastaan tuo järjetön upottaminen, eikä eteneminen onnistunut enää mitenkään. Eri reissulla myös tuli kontattua poluilla ja olen myös laskenut mäkeä, kun se oli helpoin tapa tulla alas 😀

    • Annukka V 26.1.2020 at 08:52

      Oltiin muuten varmaankin samaan aikaan Saariselällä ja mulla on ihan samanlaisia kokemuksia Iisakinpäältä. Ja se Iisakinpään reittiviitotus oli epäselvä. Mun piti mennä ns. sitä helpompaa reittiä, mutta oli tossakin reitissä aikamoinen kiipeäminen, ei ehkä yhtä jyrkkä kuin Kätkätunturin, mutta takasin tullessa sielläkin laskin pari kohtaa pyllymäkee. Mut ainakin oppi et lumikengät kannattaa ottaa mukaan, vaikka toisin sanottaskin. 😀

    Leave a Reply

    ×