Kun ensimmäisen kerran pakkasin laukut viime marraskuussa Lapin reissua varten, enpä olisi arvannut mitä kaikkea sen jälkeen elämään tulee. Ja miten elämä tulee vielä muuttumaan.
Suurin syy Lappiin lähdölle oli sen hetkinen huono työtilanne Helsingissä. Sairasloma oli loppunut, ja sen aikana myös työsuhde oli loppunut. Mitään vakituista työtä ei oikein ollut saatavilla, ja tuolloin vielä elettiin aikaa, jolloin luultiin, että Lapin sesongissa riittäisi töitä niin paljon kuin haluaisi tehdä aina toukokuulle asti. Vaikka Lappiin lähtemisen ensisijainen syy olikin työt, yhtä tärkeää oli päästä nauttimaan talvesta, jota Helsingissä ei enää vuosiin ole ollut kunnolla. Kaiken vapaa-ajan tulisin viettämään nauttien Lapin lumisesta luonnosta.
Tuon kuuden viikon aikana, jotka olin Saariselällä, ei Korona vaikuttanut meihin suomalaisiin vielä mitenkään. Viimeisten viikkojen aikana uutiset alkoivat täyttyä Kiinan Korona-tilanteesta, mutta Suomeen sen ei pitänyt vaikuttaa. Ja vaikka muutama viikko sen jälkeen, kun olin tammikuussa jo palannut Helsinkiin, ensimmäinen Korona-tartunta varmistui Saariselällä, ei kukaan edes siinä vaiheessa osannut aavistaa miten tämä tulisi vaikuttamaan meihin kaikkiin vain muutamia kuukausia sen jälkeen. Nyt koko Suomi on lähes pysähtynyt.
Tuona aikana olin suunnitellut tekeväni vaikka mitä silloin, kun en ollut töissä. Suunnitelmat eivät kuitenkaan menneet ihan suunnitellusti, eikä Korona ollut vielä tuossa vaiheessa syynä. Olin kipeänä lähes koko tuon ajan sisäilmaongelmien vuoksi, eikä energiaa jäänyt töiden lisäksi oikein mihinkään. Ensiksi harmitti, miten paljon Saariselältä jäi kokematta sairastelun takia, mutta Saariselkä odottaa kyllä seuraavaa kertaa. Kun mieli sahaa enemmän siellä pelon ja ahdistuksen puolella Koronan aiheuttamien muutosten vuoksi, on parempi miettiä mitä kaikkea sain Lapissa kokea.
Lappi antoi myös paljon
Kaikista merkittävin kokemus oli varmasti ystävä, jonka sieltä sain. Lisäksi pääsin näkemään ensimmäistä kertaa elämässäni poroja, ja tietysti silittelemään ja syöttämään jäkälää niille. Pääsin myös ohjaamaan koiravaljakkoa ja paijaamaan huskeja. Sain tehtyä lumienkeleitä varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Näin upeita auringonlaskuja Kaunispään huipulta. Pääsin patikoimaan Urho Kekkosen kansallispuistoon, jossa koin täydellisen rauhan. Vaikka moni luontokohde jäi kokematta, Saariselkä on siellä edelleen ensi talvena. Urho Kekkosen kansallispuisto on myös mahtava ruskan aikaan.
Kun helmikuun puolessa välissä pakkasin laukut uudelleen ja suuntasin takaisin Lappiin, oli tarkoituksena töiden lisäksi tehdä kaikkia niitä juttuja, jotka Saariselällä jäivät kokematta. Laskettelu, hiihtäminen ja fatbike-retket jäivät edelleen kokematta. Samoin talvivaellus yön yli. Sen sijaan näin useana yönä upeita revontulia, jotka jäivät Saariselällä kokematta. Sain harjoitella niiden valokuvaamista, ja kokea onnistumisen tunteita, vaikka vielä paljon jäi opittavaakin. Pääsin patikoimaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, ja vaikka sielläkin moni luontokohde jäi kokematta, nekin odottavat siellä seuraavaa kertaa.
En kiellä, etteikö harmittaisi, että niin moni asia jäi kokematta. Koska kuitenkin tiedän, että Lappi kutsuu takaisin mahdollisimman pian, on sisällä tietynlainen rauha. Asiat tapahtuvat sitten kun niiden aika on.
Lapin ruokaelämykset jäi mieleen
Sain kokea myös muutamia mahtavia ruokaelämyksiä. Yksi niistä oli kylläkin Levillä jo tammikuussa. Ihanan ja älyttömän ammattitaitoisen Paulin luomat annokset Kekäleessä täytti minunkin vaativan maun. Vaikka Leville en ensisijaisesti Paulin ruokien takia mennytkään, niiden takia olisin valmis matkustamaan aika pitkänkin matkaa. Toinen mahtava ruokaelämys löytyi Ylläkseltä, Ylläsjärven puolelta. Siellä järven rannassa oli pieni punainen hotelli Aurora Estate, jonka ravintolassa sai nauttia rakkaudella tehtyä ruokaa. Vaikka ulkona tuuli ja taivas oli harmaa, sisällä ravintolassa oli lämmin tunnelma. Vähän niin kuin olisi istunut kotona villasukat jalassa vilttiin kääriytyneenä. Kolmas ravintolaelämys oli myös Ylläksellä, tällä kertaa Äkäslompolon puolella. Ravintola Haltiakammi toi Lapin taikaolennot samaan pöytään. Tai no ei nyt ihan sentään samaan pöytään, sillä 32 Lapin tarustosta löytyvää haltijaa pitävät pitoja samaan aikaan. Tunnelma ravintolassa ei kuitenkaan päässyt kylmäksi, siitä huolehti avotuli, jossa loimulohi kypseni tarjoiltavaksi. Toivottavasti näistä jokainen ravintola pystyy taas ensi talvena ottamaan asiakkaita vastaan.
Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista?
Jokaisella meistä ainakin jossain määrin suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Itselläni oli tosiaan tarkoituksena olla Lapissa huhtikuun loppupuolelle asti, mutta hiihtokeskusten sulkeutuessa työtkin loppuivat reilua kuukautta etuajassa. Sen jälkeen tulevaisuus onkin täysin avoinna. Periaatteessahan voisi ajatella, että kun mistään ei ole mitään tietoa, kaikki on mahdollista. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan niin taida olla, ei ainakaan nyt, kun ei voi tietää milloin tulevaisuutta taas pystyy suunnittelemaan ja näkemään edes mitä tulevaisuudella voi olla tarjottavana. Kun jonkin päättyy, on se samalla mahdollisuus jollekin uudelle. Tässä tilanteessa tuota uutta ei vielä osaa edes kuvitella, sillä emmehän vielä tiedä mikä tulee päättymään, mikä muuttaa muotoaan ja mikä selviää tästä kriisistä lähes muuttumattomana. Sen voi varmaksi sanoa, että kaikkeen tämä tilanne tulee jättämään jälkensä.
Vaikka paljon asioita jäi kokematta ja näkemättä Lapissa, sain sieltä jotain paljon arvokkaampaan. Löysin paikan, jossa on hyvä olla ja elää. Jo tuon kuuden viikon aikana, jotka vietin Saariselällä, tiesin, että täällä minun kuuluu olla, Lapissa. Niinpä tarkoituksena olikin viimeistään syksyllä jättää Helsinki taakse ja siirtää muuttokuorma Lappiin. Tässä hetkessä, kun tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa, en tiedä vielä, että lähteekö muuttokuorma jo heti syksyn ensi hetkillä vai vasta talven ensi lumilla. Kun aika on oikea, se tapahtuu.
Tässä hetkessä ei paljon muuta pysytytä tekemään kuin huolehtimaan itsestämme ja toisistamme. Toivotaan, että tavallinen elämä, millaiseksi se sitten muodostuukin, jatkuisi pian.
16 Comments
Wau! olipa voimakas postaus! Lappi on upea, voimakas, vaikuttava. Hienoa, että se kutsuu!
Lappi on kyllä ihana. Toivottavasti sinne pääsee taas pian!
Sinulla on ollut aivan upea kokemus. Rivien välistä huokuu suuri kaipuusi Lappiin ja se, että olet löytänyt itsellesi jotain todella arvokasta. Pidetään peukkuja, että pystyt toteuttamaan unelmasi loppuvuodesta!
Lappiin kyllä jäi sydän. Ja saa nähdä miten tulevaisuus tulee menemään, mutta jos ei vielä ensi syksynä, niin tuleehan niitä syksyjäkin.
Kuulostaa ihanalle kokemukselle, vaikkakin jäi lyhyeksi. Toivotaan että maailma palautuu paikoilleen mahdollisimma pian!
hanna
https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi/
Jep, toivotaan, että pystytään taas pian jatkamaan elämistä.
Lappi on upea. Olen toistaiseksi ollut lapissa vain talvisin, mutta ruska-aika kiinnostaisi erittäin paljon. Erityisesti Lemmenjoen kansallispuisto kiehtoo sen rauhallisuuden vuoksi.
Toivottavasti haaveesi toteutuu, ennemmin tai myöhemmin.
Lemmenjoen kansallispuisto on hieno paikka, sinne kyllä kannattaa suunnata. Olen käynyt siellä vain ihan lyhyillä retkillä, joten pitkä vaellus siellä juuri ruskan aikaan olisi upea kokemus. Saa nähdä jatkuuko tulevaisuudessakin luontoretkeilyn into ja jatkuuko etelän metsäruuhkat Lapin ruskassa… 😀
Melkein tässä, seniorina, tulee jotenkin huono omatunto tai jotain, kun eri puolelta kuulee näitä kertomuksia siitä, miten elämä on voinut isostikin muuttua tässä tilanteessa. Meiltä peruuntui matkoja, muutama jo varattu, joista anotaan rahoja tässä jollain toiveikkuudella takaisin, vaikka summat eivät kovin isoja olekaan ja ehkä myös suunnitelmia myös loppuvuodelta, mutta taloudelliseen tilanteeseemme tämä ei juuri vaikuta, ellei nyt sitten niin päin, että rahaa jää rutkasti säästöön, kun sitä ei mene matkoihin.
Mutta ehkä hyvällä tuurilla tästä kuitenkin selvitään kuukausissa, ei sentään vuosissa …
Onneksi kaikkiin tämä ei kuitenkaan taloudellisesti iske yhtä pahasti ja jää jäljelle vielä niitä, jotka pystyvät ”pelastamaan” talouden hankkimalla palveluita ja tavaroita (joille oikeasti on tarvetta). Tuskin tämä poikkeustila jatkuu kovin montaa kuukautta enää, suurin osa ihmisistä jo psyykkisen hyvinvoinnin vuoksi, tarvitsee sosiaalisia kontakteja. Mutta just matkailuala, ja siihen voimakkaasti liittyvät alat, tulevat kärsimään seurauksista jopa vuosia. Jännä nähdä millaiseksi matkailuala muovaantuu tämän jälkeen.
Ihana kuulla, että olet löytänyt itsellesi kodin, jota kohti suunnata. Jos itse asunkin tropiikissa, niin Lappi ei olisi sille ollenkaan huono vaihtoehto, vaihtaisinkin, jos voisin (ainakin joksikin aikaa).
Molemmat, Lappi ja tropiikki, on jotenkin niin kaukana tästä tavallisesta kaupunkielämästä, että molemmat kuulostavat juuri sen vuoksi eksoottisilta. Paras tilanne on, ettei kummastakaan tarvitse täysin luopua. Välillä voi matkustaa Lapista tropiikkiin ja tropiikista Lappiin.
Lappi kyllä vaikuttaa tehneen sinuun niin suuren vaikutuksen, että taatusti sinne joskus vielä pääset ja pidemmäksi aikaa. Tsemppiä sinne pääkaupunkiseudulle! Luontoelämykset tuntunevat vielä voimmakkaammilta, kun niiden pariin taas normaalisti jossain vaiheessa pääsee. Lappi on kyllä niin kaunis kaikkina vuodenaikoina, että erityisesti patikointi siellä houkuttaisi ja kovasti.
Kiitos tsempeistä tänne pääkaupunkiseudulle, vaikka aurinko paistaa, niin jotain silti puuttuu, varmaan se vapaus. Luontomatkailu varmasti kasvattaa suosiotaan tän tilanteen myötä, jo niin saavutettavuudellaankin, kuin taloudellisten syiden vuoksi. Toivottavasti silloin ymmärretään miten upea luonto meillä on, ja sitä arvostetaan.
Mahtavaa, että olet löytänyt oman paikkasi. Lapissa on kyllä kieltämättä jotain rauhoittavaa. Se on kuin oma maailmansa jossa voi unohtaa koko muun maailman. Toivottavasti maailma toipuu pian ja pääset suuntaamaan sen muuttokuorman kanssa takaisin. Monilla yrittäjillä Lapissa meni kyllä nyt juuri kovaa, ja nyt vetaistiin pahasti kyllä matto jalkojen alta. Toisaalta sitten tämä antaa luonnolle aikaa toipua ja päästä takaisin omaan loistoonsa. Upeita kuvia tässä postauksessa!
Kiitos. Lapista saa helposti upeita kuvia! 😍 Kaikille Lapin yrittäjille tämä tilanne on kyllä hirveä, siellä toimeentulo perustuu näihin sesonkeihin. Ja vaikuttaahan tämä pandemia maailmanlaajuisesti koko matkailualaan. Turhauttavinta kai tässä on, ettei kukaan oikein tiedä mitä tuleman pitää ja miten siihen tulisi valmistua. Päivä kerrallaan vaan eteenpäin.