Pääsin tutustumaan uudistettuun 10. kerros -ravintolaan Sokos Hotel Vaakunan ja Pienen Ideapuodin kutsumana. Näinä aikoina, kun tuntuu, että elämä on jotenkin pysähtynyttä, illallinen Helsingin kattojen yllä syysauringon vielä luodessa kesätunnelmaa ovat parhaimpia hetkiä.
Monelle 10. kerros -ravintola on tutumpi entisenä Loisteena. Ravintola on saanut uuden nimen uudistuksen yhteydessä. Ravintolan uudistus on osa koko Hotelli Vaakunan uudistusta. Illallisen jälkeen pääsin tutustumaan 5. kerroksen uusiin hotellihuoneisiin. (Hotellihuoneista lisää postauksen loppuosassa.) Uudistettu 10. kerros tarjoaa paikan monenlaisiin kohtaamisiin. Ravintolaan voi tulla ruokailemaan, nauttimaan cappuchinon ja croissantin tai drinkin työviikon päätteeksi. Ehkä vielä on jäljellä muutamia lämpimiä alkuiltoja, jolloin ravintolan terassilta näkee kaupungin kattojen ylle juomasta nautiskellen. 10. kerros onkin koko kansan palace, jonne voi tulla nauttimaan ”tavalliset” vaatteet päällä.
10. Kerros tuo funkkistyylin tähän päivään
Alkuperäisen ravintolan sisustuksineen suunnitteli suomalaisen funkkiksen uranuurtaja arkkitehti Erkki Huttunen. Kaarevat muodot, erilaiset puulaadut ja runsaat valonlähteet olivat tyylisuunnan taidonnäyte. On aina mielenkiintoista nähdä, kuinka tällaiset uudistukset pystytään toteuttamaan vanhaa kunnioittaen.
Uudistunut klassikkoravintola on tyylikäs ja samaan aikaan leikkisä. Muutoksessa on nostettu suojellut puupinnat paremmin esiin raikastamalla ja modernisoimalla ravintolaa. Talon taide- ja designesineet, kuten muotoilija Paavo Tynellin valaisimet, tulevat paremmin esille.
Ikkunapöydän suurista ikkunoista näkee eläväisen Mannerheimin kaduin kuin Lasipalatsin yli aina Kamppiin asti. Uudistuksen myötä ikkunapöytiä on tarjolla useammalle seurueelle yhtä aikaa. Uudistus oli onnistunut ja ravintolan ajanhenki oli säilynyt, puu on ikuinen tunnelmanluoja, ja sen merkitys näkyi uudistuneessa 10. kerroksessa. Nimen muutos johtaa 1990-luvulle, jolloin ravintola on toiminut legendaarisena yökerhona 10th Floorina. Minulle Loiste oli legendaarinen ravintola, sillä olihan se sijainnut samassa paikassa koko sen ajan mitä olen Helsingissä asunut. Olisikin kaivannut nähdä Loisteen uudessa loisteessa.
Ravintolan ruokalistalta löytyy jokaiselle jotakin
Ravintolan sielu on ruokalista. Nykyisen mutkattoman ruokalistan suunnittelun periaatteina ovat olleet suomalaisuus, helsinkiläisyys ja vastuullisuus. Alkuun tarjolla oli savustettuja kokonaisia katkarapuja ja katkarapuskagenia. Skagen ei tälläkään kertaa pettänyt ja ravuissa savun maku ei ollut liian voimakkaana. Tänä vuonna perinteiset rapujuhlat ovat jääneet väliin, mutta onneksi samaa tunnelmaa löytyi kuoriessa annoksen rapuja.
Pääruuaksi oli menussa tarjolla vegaanista punajuuriwallenbergia, mutta koska olen punajuuriallerginen, sain annoksen erinomaista lohta fenkolin ja kukkakaalipyreen kera. Ja nyt on pakko antaa SUURET KEHUT kukkakaalipyreelle, sillä en voi sietää kukkakaalin makua, enkä sano, että tämäkään oli suurinta herkkuani, mutta söin kaiken mitä tarjolla oli. Eikä se edes ollut vaikeaa. En muista, että olisin ikinä syönyt muutamaa kohteliaisuushaarukallista enempää kukkakaalipyrettä.
Fenkoli sen sijaan oli herkkua, sitä olisin voinut syödä enemmänkin. Lohen kypsyyden suhteen on monenlaisia makuja. Toiset tahtovat, että lohi on läpikypsä ja toiset taas haluavat lohen enemmän raaempana. Itse kuulun jälkimmäiseen ja olin vakuuttunut siitä, että lohi oli kypsennetty juuri sopivasti noiden makujen väliin. Vaikka oli kypsää, se ei ollut kuitenkaan kuivaa.
Jälkiruuaksi tarjolla oli vegaanista suklaakakkua mariannevaahdon kera. Jälkiruuan jälkeen päästiinkin tutustumaan uusiin hotellihuoneisiin. Niissä jatkui funkkiskauden henki. Huoneet on rakennettu Sokoksen viiden kerroksen tilalle. Vaikka vähän kaipaankin Sokoksen suurta kodinosastoa, niin hotellihuoneet olivat sen verran hienoja, että annan siunauksen muutokselle. 😂
Sviitistä avautui näkymät niin Kaivokadulle kuin Lasipalatsille. Kaivokadulla maisemaa koristaa nykyinen Nordean rakennus, jonka suunnitteli Armas Lindgren. Suunnittelu alkoi vuonna 1910 ja talon suunnitelmat kypsyivät lopulliseen muotoonsa vähitellen. Talo otettiin käyttöön vuonna 1914. Rakennuksen arkkitehtuuri seurasi graniittipintaisten renesanssipalazzojen lähtökohtia. Lasipalatsi on suomalaisten arkkitehtien Viljo Revellin, Heimo Riihimäen ja Niilo Kokon suunnittelema rakennus Helsingin keskustassa, joka valmistui vuonna 1936. Lasipalatsia pidetään nykyään yhtenä hienoimmista funkkisrakennuksista Helsingissä. Rakennus onkin suojeltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaana kohteena.
Standard-tason huoneesta avautuu myös näkymä Lasipalatsille, ja Lasipalatsin valokyltit tuovatkin
omanlaista kaupunkitunnelmaa huoneeseen. Sängyn ylle kaartuva puukatos henkii vahvasti juurikin funkkisajan tunnelmaa.
omanlaista kaupunkitunnelmaa huoneeseen. Sängyn ylle kaartuva puukatos henkii vahvasti juurikin funkkisajan tunnelmaa.
Monesti ketjuhotellit mielletään melko tylsiksi. Sellaisiksi, joissa ei ole väliä missä kaupungissa on, sillä jokaisessa ne ovat identtiset. Vaikka Original Sokos Hotel Vaakuna kuuluukin Sokos Hotellien ketjuun, on se hotellina ainutlaatuinen kokemus. Se ei ainoastaan ole lokaatio, vaan myös destinaatio.
Vaikuttaako hotellin ainutlaatuisuus sinulla valintapäätökseen?
6 Comments
Ihana tunnelma! Itse olen suunnittelemassa miehen kanssa 2-vuotis parisuhdepäivää, ehkä tämä voisi olla meidän hotelli! ♥
Itselleni kaikista tärkein valintakriteeri on sijainti. S-ryhmää olen kyllä hotellivalinnoissani tähän mennessä suosinut ja kyseisessäkin hotellissa olen ehtinyt yöpymään 🙂
S-ryhmän hotellit ja ravintolat ovat todella laadukkaita ja kivoja ja siksi niitä paljon suosinkin. On kiva, kun saa aina myös S-bonusta. Ihana hotelli ja ravintola tämäkin 🥰
Maailmalla kriteereinä on usein loistava sijainti, riittävä taso ja edellisillä kriteereillä paras hinta. Nyttemmin olen myös oppinut katsomaan neliöt, etenkin jos ollaan pitempään kuin 1 yö, niin huoneessa pitää olla enemmän tilaa kuin 15 neliötä.
Kotimaassa, esimerkkinä Turku, jossa yövyn usein hotellissa ja tunnen kait kaikki paikkakunnan hotellit jollain tasolla valitsen tilanteen mukaan: teatteriretkelle keskustasta lähellä teatteria, kesällä ehkä jokirannasta, kauempaakin keskustasta.
Ihan hotellin takia en ole tainnut matkustaa kuin Hotel Adloniin Berliiniin.
Ainutlaatuisuus vaikuttaa ehdottomasti, se on oikeastaan meillä hotellia valitessa yksi tärkeimmistä kriteereistä. Me ei oikeastaan olla Helsingistä vielä löydetty sellaista lempihotellia, täytyykin pistää tämä korvan taakse. Kuin myös tuo ravintola, herkulliselta näyttää!
Minulla hotellit valikoituvat sijainnin ja hinnan mukaan. Uudistettu hotelli ja ravintola näyttävät todella hienolta ja mielenkiintoiselta!