Siitä on nyt kaksi kuukautta, kun työt loppu kuin seinään ja palasin takaisin Helsinkiin. Sen jälkeen kaikki tuntuukin olleen enemmän ja vähemmän pysähtynyttä.
Voihan korona, minkä teit! Vappu onkin tänä vuonna #virtuaalivappu, mutta onneksi se ei tarkoita, että koko vappu pitäisi istua nenä kiinni ruudussa. Lähimetsien polut ja muut lähiluontokohteet ovat samalla tavalla…
Etsiessäni Helsingistä tuntemattomampia luontokohteita, sain vinkin Slåttmossen luonnonsuojelualueesta Jakomäen vieressä. Tuonne minunkin olisi autottomana helppo päästä, joko julkisilla tai kävellen kotoa. Ja paikka osoittautui oikeaksi helmeksi.
Kun ensimmäisen kerran pakkasin laukut viime marraskuussa Lapin reissua varten, enpä olisi arvannut mitä kaikkea sen jälkeen elämään tulee. Ja miten elämä tulee vielä muuttumaan.
Ensimmäiset puolitoista viikkoa Äkäslompolossa on menneet pitkälti töiden merkeissä. Onneksi välillä olen kerennyt vähän tutustumaan ympäriltä löytyviin luontomahdollisuuksiin. Pallas-Yllästunturin kansallispuistohan on tässä aivan vieressä ja paras paikka hakea neuvoja sen…
Levi tarjoilee nälkäisille ulkoilijoille paljon ruokailuvaihtoehtoja aina pikaruuasta fine dining-illallisiin. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Tammikuun Levin reissulla kävin osassa näistä syömässä ja kolmeen niistä tulen jatkossakin palaamaan.
Levi on yksi suosituimmista laskettelukeskuksista ja moni matkustaakin Leville juuri niiden yli neljänkymmenen eri rinteen vuoksi. Kaikki eivät rinteissä kuitenkaan viihdy, ja moni saattaa miettiäkin, mitä Levi pystyy tarjoamaan heille.
Saariselältä melko pieneksi kyläksikin löytyy yllättävän paljon erilaisia ravintoloita ja kahviloita. Kaikkia ei edes ollut tarkoitus testata (ja oman työpaikkani ravintolat jätän postauksen ulkopuolelle), mutta muutama ravintola kiinnostivat erityisesti.
